Visiitti Pinkyn luo, ja kilpikonna-kokemuksia

Eilen vietettiin iltapaiva Ashevillessa, anoppini Pinkyn luona. Hankin on tottunut festivaali-kavija, vuonna 1969 han oli kuuluisassa Woodstockissa. Ainoa asia, jonka han tosin muistaa koko tapahtumasta on se, etta han nojaili Grateful Deadin keikkabussiin. Nykyaan han asustaa mukavassa omakotitalossa vehrealla vuorella North Carolinassa, ja tekee kierratys-korvakoruja kaytettyjen tietokoneiden pienista osista.

Tassa maustehylly, jonka Philip teki 10-vuotiaana. Tekstin (intiaani-viisautta) Philip lisasi hyllyyn kaydessaan aitinsa luona kymmenisen vuotta myohemmin.


Pinkyn hyva ystava Rachel osti hiljattain uuden karavaanari-auton, ja on perjantaina lahdossa 6 viikon roadtripille keskilanteen. Nama leidit pitivat Pinkyn luona "blessing" seremonian autolle ja Rachelille. Auto nimettiin Turtleksi (Turtle tarkoittaa kilpikonnaa, jolta auto vahan nayttaa, ja samalla lailla kantaa kotia selassaan). Minakin osallistuin "siunaukseen", joka alkoi niin, etta kiersimme auton ympari tehden "jubilant sounds" eli iloisia aania kelloilla, marakasseilla ja rummulla ja tamburiinilla, leidit polttivat erilaisia suitsukkeita auton eri nurkissa, ja itse olin mantra-vastaava, ja johdin kaikkia Nrismha seka Hare Krishna mantrojen laulussa. Oli aika hauska kokemus.

Susan, Maika-lapsenlapsi sylissaan; Cynthia; Rachel; Joanna; Pinky. Taustalla Turtle.

Ja kilpikonnista puheenollen, aikaisemmin paivalla kun ajettiin metsaisilla vuorilla, pysahdyttiin uimaan vuorten "kanjonissa" kiemurtelevassa joessa. Joki oli jokseenkin syva, mutta vedessa oli useita isoja kivia, keskella jokea. Jain seisomaan sellaisen paalle, jalat oli kuitenkin polviin asti vedessa. Philip ui kauemmas. Yhtakkia nain jattimaisen kilpikonnan puolentoista metrin paassa, joen pohjassa. Se oli saman kokoinen kuin tuossa auto-kuvassa nakyvan autonrenkaan hopeinen osa. Olin saada slaakin, rupesin hysteerisena itkemaan ja kiljumaan, etta "Philip come here!!! Help me!! There's a giant turtle here!! HELP ME!!!" Sitten se kilppari rupesi liikkumaan - minua kohti!!! Kiljuin lisaa, ja sitten Philip ui paikalle, ja tassa vaiheessa kilppari oli jo liikkunut muualle. Voitte arvata, etta pulikoin vauhdilla takaisin rannalle. Se oli viimeinen kerta, kun uin Amerikassa puolta metria syvemmassa joessa. Ehka.

Bonnaroo, Tennessee

Oltiin viikko Tennesseen paahtavassa kuumuudessa, Bonnaroo-festareilla, jonne ilmestyi 100 000 ihmista telttailemaan ja kuuntelemaan bandeja. Mm. Bruce Springsteen, Beastie Boys ja Elvis Costello esiintyivat. Ja yli 100 muuta yhtyetta. Viimeisena iltana kuljeskelin ympariinsa ja rapsin muutaman kuvan, tassa saatte jonkinlaisen kasityksen Bonnaroosta. Se on aika kaoottinen kokemus, olin myos viime vuonna taalla. Mutta tanne uppoaa helposti pari pakettiautollista Krishna kirjoja, mika on aina mieluisaa.

Ollaan nyt North Carolinassa, Prabhupada Villagessa. Ajettiin tanne viime yona. Pakataan juuri kirjoja ensi viikonloppua varten (tai no, Philip pakkaa, mina surffaan), ollaan menossa Ohioon Stonehenge-festareille. Saa nahda mita siella tapahtuu! Tahan mietteeseen on hyva lopettaa.

Hulaa ja hieno auto

Tassa meikalainen uuden harrastukseni pyorteissa :)



Philip kokeili myos, on aika eteva vanteilija.


Tama kulkuneuvo pisti silmaan parkkipaikalla.

DelFest, Maryland

Kesan tullen emme kierra enaa yliopistoissa kirjojemme kanssa, vaan musiikkifestivaaleilla. Kiertueemme aloitti pieni 'bluegrass' tapahtuma, DelFest. Siella oli vain muutama tuhat ihmista, ja lahes kaikki yhtyeet soittivat akustista kitara/banjo/mandoliini-tyyppista kantrijodlausta. Taytyy myontaa, etta sain yhdessa viikonlopussa tarpeekseni bluegrass -musiikista.

Eraana paivana siella myrskysi, ukkosti ja salamoi, ja satoi isoja jaakokkareita. Piileskelin autossamme myrskyn ajan, ja kavi saaliksi teltoissaan hytisevat naapurit. Jaata satoi lahes puoli tuntia, ja juoksin ulos minuutiksi ja laitoin kankaita auton etu-ikkunan (miksi sita lasia sanotaankaan?!) ja konepellin paalle, ettei tulisi lommoja tai reikia! Mutta sade ja tuuli vei ne kankaat jatkuvasti mukanaan. Ja laitoin ne uudestaan, ja olin ulkona minuutin, sain taas sisaan tullessa vaihtaa kaikki litimarat vaatteet uusiin. Ja ne jaapalat sattuu kun ropsahtelee paalle! Muttei mitenkaan vakavasti.




Naapureiden teltat oli aika huonossa jamassa myrskyn jalkeen - ei pelkastaan siksi, etta kaikki teltan sisalla oli kastunut, mutta tuuli vaansi telttojen kepit vinoon, ja monet teltat lensivat tuulessa kymmenien metrien paahan. Kun festari paattyi, noin 70 telttaa oli raahattu roskisten viereen, eika niista enaa ollut mihinkaan.

Tallaiset oli nakymat myrskyn jalkeen.

DelFestin jalkeen mentiin Mountain Jamiin, joka oli isompi festari pohjoisessa New Yorkissa, vuorilla sekin. Sitten mentiin NYCiin, rannalle Long Islandilla, jossa oli kolme paivaa Phishin konsertteja, ja fanit tulivat jo 8 tuntia ennen showta hengaamaan parkkipaikalle. Itse myos eraana paivana kerasin lajan simpukoita, ja piirsin niihin kuvia ja kirjoitin pienia viesteja, ja annoin niita kaupan paalle kirjojen kanssa. Toisinaan jotkut halusivat vain ostaa simpukan muistoksi.