Don't-Touch-Me Flower

Tallainen kasvi loytyi pihalta. Hyvin merkillinen.

Udupi

Ollaan siis Doctor Shiva Kumarin ayurveda-klinikalla Udupissa, Etela-Intiassa. Philipilla han totesi enemman korjattavaa kunnossa, ja maarasi viiden viikon puhdistuskuurille, johon sisaltyy tietty dieetti, luontaisia laakkeita, hierontaa joka paiva, muita fyysisia hoitoja, joogaa, ja tiettyja kehon luonnollisia tyhdennys- ja puhdistusmenetelmia, joita en viitsi tassa mainita... Itsellani hoidot kestaa pari viikkoa ja on yksinkertaisemmat. Tassa klinikan iloinen kokki Rajasimha das.

Ja alhaalla klinikan iloinen lisko.

Kaytiin Udupin keskustassa ikivanhassa Krishna-temppelissa, jossa ei saanut sisalla ottaa kuvia, mutta tassa pari otosta ulkoapain.



Ylhaalla, jos katsot tarkkaan, portin edessa, vaaleansinisessa sarissa poseeraa meikalainen. Alhaalla oleva tukki on tuikkuteline, joka illan tullen sytytetaan tayteen pienia kynttiloita. Ja temppelin torniin syttyvat jouluvalot. :)



Joka ilta temppelilta lahtee kulkue kaupungin lapi, jota johtaa tallaiset vaunut. Tassa niita korjataan ja valmistellaan iltaa varten.





Joskus puisten vaunujen sijasta kulkuetta johtaa kultaiset vaunut, joita pidetaan turvassa lukkojen takana, ja saimme pienesta reiasta otettua kuvan:

Tassa katukuvaa, tyypillisia intialaisia liikkeita. Taalla ei juurikaan loyda isoa ruokakauppaa, tai yleensa edes katettua ruokakauppaa. Muutenkin kaikki liikkeet on pienia.

Tassa vanhoja maalauksia eraan Shiva-temppelin seinasta.

Krishna-temppelin edustalla oli tallainen pieni lampi, ja iso rivi poikia!

Koitetaan joku paiva hypata bussiin ja menna tutustumaan Udupin rantaelamaan, taalla on valtameri puolen tunnin paassa. Tanaan siella vietettiin Kumba Mela -nimista tapahtumaa, jota vietetaan ympari Intian eri paikoissa samana paivana, ja Udupin rannalle kokoontui pari sataa tuhatta ihmista henkisesti hyvaenteisen paivan kunniaksi. Tama on Intiassa inspiroivaa - ihmisten elamassa on syvempia ulottuvuuksia ja vahan erilaisempi tarkeysjarjestys kun meilla lannessa. Tietyissa tilanteissa se taas aiheuttaa arsytysta - kun intialainen sanoo, etta jokin asia tapahtuu 10 minuutin kuluttua, on hyva kysya, niin kuin Philip aina varmistaa, etta "American 10 minutes, or Indian 10 minutes?" Koska intialainen kymmenen minuuttia on kaden kaanteessa tunti tai pari, parhaimmillaan.

Christmas a la India

Taalla ei paljon joulu nay missaan, mutta me silti vahan tonttuiltiin, ohessa todistusaineistoa! Tama on meidan virtuaalijoululahja teille! :o)

With love, A & P

Vrindavan

Taalla ei ole aina parhaita internet-yhteyksia, joten on viivastynyt bloggaamiseni, mutta tassa tuoreimpia kuvia Vrindavanasta. Vrindavan sijaitsee n. 140 km (eli vahintaan kolmen tunnin ajomatkan) paassa Delhista, etelapuolella. Taalla on yli 5000 temppelia, mutta me kaytiin muutamassa oleellisimmassa. Huoneen (tai kuvassa taustalla nakyvan majan) tarjosi Krishna-kumari, amerikkalainen elakelais-lady, joka on asunut Intiassa kohta 10 vuotta.


Aika hyvin ollaan selvitty kummemmilta kommelluksilta - tosin kerran apinat vei silmalasini (aiti ala saa slaakia, ne oli ne "kakkoslasit") kun shoppailtiin basaarilla, ja meinasi itku tulla, kun ne sitten kiljahteli katolla ja pyoritteli niita rilleja ympariinsa. Onneksi paikallinen ohitse kulkeva herrasmies oli tilanteen tasalla, ja kaski ostamaan laheisesta puljusta kekseja, ja han rupesi sitten heittelemaan niita apinoille, jotka jonkun ajan paasta tiputtivat lasit maahan. Ja tama herrasmies halusi vaivan palkaksi 500 rupiaa, mutta tyytyi kuitenkin kolmeen kymmeneen, jonka kaivoin taskusta (alle 50 centtia euroissa). Ja sain lasini takaisin ehjana, tosin toisen sangan paasta yksi apina jarsi pari millia, mutta Philip nokkelana raaputti sita sankaa betoniin, ja hioi siita taas pehmean. Kaikesta selvitaan :0)


Tassa Philip chanttaa Hare Krishna -mantraa Srila Prabhupadan huoneessa Radha-Damodara -temppelissa Vrindavanassa. Taalla Prabhupada asui ja kaansi ja kirjoitti kirjoja, ennen kuin lahti lanteen vuonna 1965.




Kauniita kuvia Krishna-kumarin puutarhasta nimelta Garden of Gratitude.


Yhtena paivana Krishna-kumari kokkasi ison juhla-aterian, ja vieraiden jalkeenkin oli viela (tarkoituksella) paljon jaljella, ja kutsuimme naapurin orpokodista asukkeja syomaan. Kuvassa Charles istutti lapset riviin, ja tarjoili sitten heille. Sen jalkeen vietiin jaljella olevat ruoat toisille naapureille, sellaisissa pressu-teltta-hokotyksissa asuville perheille. Kun he nakivat tarjottimemme ja ruoat, niin kolmessa sekunnissa lapset ja aikuiset ilmestyivat lautasten kanssa asumuksistaan. En ottanut kuvia sielta, koska en tahtonut vilautella hienoa kameraani siella...



Mina ja mandariinipoika. Lopuksi kaikille elainten ystaville otos oiselta kadulta: kasa pentuja lampimasti nukkumassa. Valilla ne kaikki rohjotti emon paalla yon ajan, mutta talla kertaa ne oli ihan keskenansa. Aika sopolaisia (ennenkuin niista on kasvanut isoja pelottavia kulkukoiria).


Lopettelen naihin kauniisiin maisemiin, ja parin paivan paasta saatte raportin Etela-Intiasta ayurveeda-klinikalta (jossa jo olemme, saavuimme viime yona, mutta tasta lisaa myohemmin!).

Halloween lahestyy....

Lenkkeilin tyytyvaisena tallaisessa puistossa Virginiassa.

Yllattaen isot kaktukset hyokkasivat tien vieresta, ja pistivat etusormeani piikilla!!!

Ihan kuin tassa ei olisi ollut tarpeeksi jannitysta, jattimainen tappaja-hamahakki ilmaantui kaktusten lomasta, ja katseli minua uhkaavasti.

Lahdimme kuvaajan/Philipin kanssa juoksemaan karkuun kaikkia naita vaaroja.

Pimenevassa iltapaivassa haaskalinnut seurasivat jokaista askeltamme, illallisaikeissa.

Yksisilmainen pollo huhuili kuin haamu, ja jatkoimme juoksemista.

Vihdoin paasimme kotiin ja soimme paljon itse tehtyja kekseja.

Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Matka jatkuu!

Kuvassa meika, leipa ja kaksi riikinkukkoa katolla. Seka joku otokka hameessa. Kun lahdettiin liikkeelle, toinen kulki mukana jonkun matkaa, ennenkuin hyppasi alas. Ollaan siis North Carolinassa. Taalla on paivisin about 30 astetta lamminta, ja kostea ilma. Katsoin kartasta, ollaan Marokon korkeudella. Hanna tai joku naista hurrikaaneista/trooppisista myrskyista meni tasta lapi pari paivaa sitten, mutta se oli aika mieto, nakyi vain pari kaatunutta puuta. Ja vetta tuli ainakin 10 tuntia.

Tana iltana lahdetaan taalta Prabhupada Villagesta, vahitellen pohjoiseen, kaydaan Washington DC:ssa, New Yorkissa ja siella seudulla, ja tullaan kuukauden paasta takaisin tanne haastatteluun. Tanaan sain sosiaaliturvatunnuksen, ja rupesin opiskelemaan Amerikan ajokorttia varten. Taalla on huomattavasti simppelimmat vaatimukset kuin Suomessa. Triviatiedoksi: Amerikassa voi kaantya punaisissa valoissa, jos kaannyt oikealle. Vautsi vau!

Viime viikonloppuna kylailin yhden suomalaisen pariskunnan luona, jotka asuvat taalla. He tulivat ensin sunnuntaijuhlaan temppelille, ja sielta menin heidan kyydissa 10 min matkan heidan kotiinsa. He ovat asuneet Amerikassa 40 vuotta, 20 vuotta Sandy Ridgessa. Ovat nyt elakkeella, Sonja ja Rolf. He oli tosi tohkeissaan, kun tapasivat suomalaisen. Sonja teki mustikkapiirakkaa tapahtuman kunniaksi. :o)

Juteltiin tunti tai pari, ja annoin heille suomenkielisen Bhagavad-gitan, joka mulla on taalla mukana. He oli tosi otettuja, Sonja sanoi, etta rupee lukemaan tata aaneen Rolfille. Lukemisesta puheenollen, Philip tanaan luki englanninkielista Muumi-kirjaa, kunnes alkoi vesisota, vesipyssyjen, vesiletkujen ja kaikkien mahdollisten "aseiden" kanssa, joukkueina Philip ja 10-vuotias Tilaka-poika, vastaan mina ja Abhi, Tilakan juuri 6-vuotta tayttanyt veli. Juostiin heidan taloa ympari, hevoset, lehmat, harat, kissat, koirat, ym. ymparoivat elavat olennot tarkkailivat meita kummissaan. Tuloksena oltiin Philipin kanssa litimarkia, nuoremmat pojat oli liian vikkelia jaloistaan.

Pojat on monta paivaa jo houkutellut meita katsomaan vahintaan kaksi jaksoa Star Wars -elokuvia, mutta meilla ei oikein ole aikaa, ja loysin netista hyvan runon, jonka luin heille, ja Abhi etenkin rakastui tahan:

TELEVISION by Roald Dahl

The most important thing we've learned,
So far as children are concerned,
Is never, NEVER, NEVER let
Them near your television set --
Or better still, just don't install
The idiotic thing at all.
In almost every house we've been,
We've watched them gaping at the screen.
They loll and slop and lounge about,
And stare until their eyes pop out.
(Last week in someone's place we saw
A dozen eyeballs on the floor.)
They sit and stare and stare and sit
Until they're hypnotised by it,
Until they're absolutely drunk
With all that shocking ghastly junk.
Oh yes, we know it keeps them still,
They don't climb out the window sill,
They never fight or kick or punch,
They leave you free to cook the lunch
And wash the dishes in the sink --
But did you ever stop to think,
To wonder just exactly what
This does to your beloved tot?
IT ROTS THE SENSE IN THE HEAD!
IT KILLS IMAGINATION DEAD!
IT CLOGS AND CLUTTERS UP THE MIND!
IT MAKES A CHILD SO DULL AND BLIND
HE CAN NO LONGER UNDERSTAND
A FANTASY, A FAIRYLAND!
HIS BRAIN BECOMES AS SOFT AS CHEESE!
HIS POWERS OF THINKING RUST AND FREEZE!
HE CANNOT THINK -- HE ONLY SEES!
'All right!' you'll cry. 'All right!' you'll say,
'But if we take the set away,
What shall we do to entertain
Our darling children? Please explain!'
We'll answer this by asking you,
'What used the darling ones to do?
'How used they keep themselves contented
Before this monster was invented?'
Have you forgotten? Don't you know?
We'll say it very loud and slow:
THEY ... USED ... TO ... READ! They'd READ and READ,
AND READ and READ, and then proceed
To READ some more. Great Scott! Gadzooks!
One half their lives was reading books!
The nursery shelves held books galore!
Books cluttered up the nursery floor!
And in the bedroom, by the bed,
More books were waiting to be read!
Such wondrous, fine, fantastic tales
Of dragons, gypsies, queens, and whales
And treasure isles, and distant shores
Where smugglers rowed with muffled oars,
And pirates wearing purple pants,
And sailing ships and elephants,
And cannibals crouching 'round the pot,
Stirring away at something hot.
(It smells so good, what can it be?
Good gracious, it's Penelope.)
The younger ones had Beatrix Potter
With Mr. Tod, the dirty rotter,
And Squirrel Nutkin, Pigling Bland,
And Mrs. Tiggy-Winkle and-
Just How The Camel Got His Hump,
And How the Monkey Lost His Rump,
And Mr. Toad, and bless my soul,
There's Mr. Rate and Mr. Mole-
Oh, books, what books they used to know,
Those children living long ago!
So please, oh please, we beg, we pray,
Go throw your TV set away,
And in its place you can install
A lovely bookshelf on the wall.
Then fill the shelves with lots of books,
Ignoring all the dirty looks,
The screams and yells, the bites and kicks,
And children hitting you with sticks-
Fear not, because we promise you
That, in about a week or two
Of having nothing else to do,
They'll now begin to feel the need
Of having something to read.
And once they start -- oh boy, oh boy!
You watch the slowly growing joy
That fills their hearts. They'll grow so keen
They'll wonder what they'd ever seen
In that ridiculous machine,
That nauseating, foul, unclean,
Repulsive television screen!
And later, each and every kid
Will love you more for what you did.

Green, green, green

Ollaan Prabhupada Villagessa, North Carolinassa, ja avasin juuri postini - sain muhkean paketin Suomesta, synttarieni tunnelmissa, ja sielta loytyi mita ilahduttavimpia asioita, mm. kreiseja potretteja musta ja Kaisusta, Kaisun ja Minnan ekstaattiset kortit, oikea NELIAPILA, seka uusi lempikirjani heti Bhagavad-gitan jalkeen: MUUMIPEIKKO JA PYRSTOTAHTI (iska ja aiska myos ajattelevaisesti lahettivat Philipille englanninkielisen version, Moomintroll and the Shooting Star. Heh! Asken automatkalla tanne kirjastoon jo luin aaneen tarinaa :o) Lisaksi ruikuttamiseni siita, etta talta mantereelta ei loydy vaniljasokeria eika jauhettua kardemummaa, ovat nyt ohi, silla nopea-alyinen aitini lahetti mulle paketin kumpaakin. THANKS MOM!!! <3 Loysin myos mysteerin sivulta 24! Hyvin tuli perille!

Kun luin iskan kortin, ja sanat "alkaa tulla jo vahan ikava" niin rupesin vollottamaan. Ukin ja mummin kuvat ja lahja oli myos ihania, taytyypa lahettaa heille kortti.

Jees, ja uusi varvassormus saihkyy oikeassa keskivarpaassa!

Tassa maisemia parin viikon takaa toiselta puolelta Amerikkaa, Oregonista:

Kuljimme tallaista polkua pitkin kuumille lahteille, joista en valitettavasti ottanut kuvia. Ne oli upeita - nelja allasta, ja ylin oli kuumin, ja alas mentaessa lampo laski. Ensin ylin oli niin kuuma, etten voinut menna sinne, ennenkuin totuin. Sitten lilluimme useamman tunnin, ja se oli tosi raikastava kokemus. Philip monki pienen luolan sisalle, josta se kuuma vesi virtasi. Ma yritin vetaa sita varpaista pois, mutta siella oli kuulemma rauhallista ja viihtyisaa. Miehet...

Syy, miksi en ottanut lahteista kuvia on, etta siella oli myohemmin paivalla muita ihmisia, ja ne oli enimmakseen alasti, joten en sitten viitsinyt heilua siella kamerani kanssa. Mutta tassa kuva kirkasvetisesta lammesta, jossa uimme Philipin kanssa. Itse asiassa, jos naette ison tukin tuolla takana, niin se oli ensin keskella lampea, ja uimme sinne P:n kanssa, ja kiipesimme sen paalle, ja kavelimme paasta paahan. Se oli aika jannittavaa tallaiselle maakravulle. Kun en halunnut pudota haitten syotavaksi kesken tukin kulkemisen. Lisaksi tuolla oli paljon vesiputouksia ja kaikkea kaunista luontoa.

Halusin vain sanoa kiitos kaikille muistamisesta! Sain myos lahjan USA Homeland Security Departmentilta: KUTSUN HAASTATTELUUN, 9. LOKAKUUTA! Eli jos hyvin kay, saan siita viikon paasta greencardin, ja aidin synttareiden aikaan 17. lokakuuta, ollaan Suomessa. Haribol! Tosin meidan matkakassa ei ole viela ihan kliimaksissaan, so to speak, joten mita nopeammin haluat meidat Suomeen, sita enemman voit laittaa lantteja tilille 800028-50302059, Sampopankki, saaja Anni Kulmala (niilla ei ole hajuakaan, etta menin naimisiin ja sain uuden sukunimen) Ups, kirjasto jossa olen, meni juuri kiinni, voikaa hyvin, tassa jarvi!

Kansas feelings

Muutama viikko sitten Kansasissa kavi niin, etta automme hajosi keskelle 'ei mitaan'. Tassa odotellaan hinaajaa, ja tiedustelin Philipin tunnelmia.

Tassa lisatunnelmia. Murti ei ollut jarin innoissaan kaanteesta.

Lopulta hinaaja tuli, mutta sen rekka oli liian pieni, eika pystynyt hinaamaan meidan kirjalaatikoilla taytettya ajoneuvoa, ja sitten odoteltiin toinen tunti isompaa hinaajaa, ja lopulta saatiin auto korjattua samana paivana, ja ehdittiin ajoissa St. Lousin konserttiin, joka oli seuraavana paivana. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Hui kauhistus!

Loytyi tallainen!

Lansi-rannikolla

Ollaan nyt Oregonissa, lansi-rannikolla. Ajettiin tanne eilisyona Washingtonista, joka on pohjoisempi osavaltio. Tata punk-kiertuetta on enaa noin viikko jaljella, se paattyy 17. elokuuta. Olette kaikki tervetulleita viettamaan synttareitani Los Angelesiin 20. paiva, juhlistamme paikallisessa Govinda's ravintolassa kuuden maissa takalaista Pacific aikaa!

Tassa paljon puhuttu Karhu, kaukaa ja takaapain, mutta lemme tell ya, it's for real. Se oli paljon lahempana aluksi, mutta hosuin hakemaan kameraa, ja se oli jo kauempana sitten.

Punkkareille sattuu: tata autoa hinattiin useampi tunti, eika sita saatu ylos tuolta.

Philip in action.

Tassa kaverimme Murti das.

Tassa maisemia matkan varrelta!





Pari paivaa sitten Philip ajoi, ja itse koisasin pelkaajan paikalla. Ajeltiin preerian lapi parin osavaltion verran, joten oli kuuma, ja ikkunani oli auki. Kun herasin, Philip nauroi ja otti musta kuvan, enka ymmartanyt mika siina oli niin hauskaa, kunnes nain taman tuulisen tukkani!


Ja tassa kuvia eiliselta, Washingtonista (huom. ei Washington D.C. kaupunki joka on ita-rannikolla, vaan Washingtonin osavaltio vastakkaisessa suunnassa). Tallaiset tyypit saavat Prabhupadan kirjoja, satoja paivassa! Taalla on meidan lisaksi 5 muuta bhaktaa Los Angelesin temppelista. He ovat myos matkustaneet koko kiertueen. Sivutienestina ma kokkaan paivittain koko porukalle.



Eilisen shown paalava.

Laitan tanne lisaa, etenkin pari videota, kun on taas enemman aikaa! Ollaan nyt niitylla keskella ei mitaan, eika nettiyhteys ole kovin nopea. Lopettelen kanjonitunnelmiin!