Don't-Touch-Me Flower

Tallainen kasvi loytyi pihalta. Hyvin merkillinen.

Udupi

Ollaan siis Doctor Shiva Kumarin ayurveda-klinikalla Udupissa, Etela-Intiassa. Philipilla han totesi enemman korjattavaa kunnossa, ja maarasi viiden viikon puhdistuskuurille, johon sisaltyy tietty dieetti, luontaisia laakkeita, hierontaa joka paiva, muita fyysisia hoitoja, joogaa, ja tiettyja kehon luonnollisia tyhdennys- ja puhdistusmenetelmia, joita en viitsi tassa mainita... Itsellani hoidot kestaa pari viikkoa ja on yksinkertaisemmat. Tassa klinikan iloinen kokki Rajasimha das.

Ja alhaalla klinikan iloinen lisko.

Kaytiin Udupin keskustassa ikivanhassa Krishna-temppelissa, jossa ei saanut sisalla ottaa kuvia, mutta tassa pari otosta ulkoapain.



Ylhaalla, jos katsot tarkkaan, portin edessa, vaaleansinisessa sarissa poseeraa meikalainen. Alhaalla oleva tukki on tuikkuteline, joka illan tullen sytytetaan tayteen pienia kynttiloita. Ja temppelin torniin syttyvat jouluvalot. :)



Joka ilta temppelilta lahtee kulkue kaupungin lapi, jota johtaa tallaiset vaunut. Tassa niita korjataan ja valmistellaan iltaa varten.





Joskus puisten vaunujen sijasta kulkuetta johtaa kultaiset vaunut, joita pidetaan turvassa lukkojen takana, ja saimme pienesta reiasta otettua kuvan:

Tassa katukuvaa, tyypillisia intialaisia liikkeita. Taalla ei juurikaan loyda isoa ruokakauppaa, tai yleensa edes katettua ruokakauppaa. Muutenkin kaikki liikkeet on pienia.

Tassa vanhoja maalauksia eraan Shiva-temppelin seinasta.

Krishna-temppelin edustalla oli tallainen pieni lampi, ja iso rivi poikia!

Koitetaan joku paiva hypata bussiin ja menna tutustumaan Udupin rantaelamaan, taalla on valtameri puolen tunnin paassa. Tanaan siella vietettiin Kumba Mela -nimista tapahtumaa, jota vietetaan ympari Intian eri paikoissa samana paivana, ja Udupin rannalle kokoontui pari sataa tuhatta ihmista henkisesti hyvaenteisen paivan kunniaksi. Tama on Intiassa inspiroivaa - ihmisten elamassa on syvempia ulottuvuuksia ja vahan erilaisempi tarkeysjarjestys kun meilla lannessa. Tietyissa tilanteissa se taas aiheuttaa arsytysta - kun intialainen sanoo, etta jokin asia tapahtuu 10 minuutin kuluttua, on hyva kysya, niin kuin Philip aina varmistaa, etta "American 10 minutes, or Indian 10 minutes?" Koska intialainen kymmenen minuuttia on kaden kaanteessa tunti tai pari, parhaimmillaan.

Christmas a la India

Taalla ei paljon joulu nay missaan, mutta me silti vahan tonttuiltiin, ohessa todistusaineistoa! Tama on meidan virtuaalijoululahja teille! :o)

With love, A & P

Vrindavan

Taalla ei ole aina parhaita internet-yhteyksia, joten on viivastynyt bloggaamiseni, mutta tassa tuoreimpia kuvia Vrindavanasta. Vrindavan sijaitsee n. 140 km (eli vahintaan kolmen tunnin ajomatkan) paassa Delhista, etelapuolella. Taalla on yli 5000 temppelia, mutta me kaytiin muutamassa oleellisimmassa. Huoneen (tai kuvassa taustalla nakyvan majan) tarjosi Krishna-kumari, amerikkalainen elakelais-lady, joka on asunut Intiassa kohta 10 vuotta.


Aika hyvin ollaan selvitty kummemmilta kommelluksilta - tosin kerran apinat vei silmalasini (aiti ala saa slaakia, ne oli ne "kakkoslasit") kun shoppailtiin basaarilla, ja meinasi itku tulla, kun ne sitten kiljahteli katolla ja pyoritteli niita rilleja ympariinsa. Onneksi paikallinen ohitse kulkeva herrasmies oli tilanteen tasalla, ja kaski ostamaan laheisesta puljusta kekseja, ja han rupesi sitten heittelemaan niita apinoille, jotka jonkun ajan paasta tiputtivat lasit maahan. Ja tama herrasmies halusi vaivan palkaksi 500 rupiaa, mutta tyytyi kuitenkin kolmeen kymmeneen, jonka kaivoin taskusta (alle 50 centtia euroissa). Ja sain lasini takaisin ehjana, tosin toisen sangan paasta yksi apina jarsi pari millia, mutta Philip nokkelana raaputti sita sankaa betoniin, ja hioi siita taas pehmean. Kaikesta selvitaan :0)


Tassa Philip chanttaa Hare Krishna -mantraa Srila Prabhupadan huoneessa Radha-Damodara -temppelissa Vrindavanassa. Taalla Prabhupada asui ja kaansi ja kirjoitti kirjoja, ennen kuin lahti lanteen vuonna 1965.




Kauniita kuvia Krishna-kumarin puutarhasta nimelta Garden of Gratitude.


Yhtena paivana Krishna-kumari kokkasi ison juhla-aterian, ja vieraiden jalkeenkin oli viela (tarkoituksella) paljon jaljella, ja kutsuimme naapurin orpokodista asukkeja syomaan. Kuvassa Charles istutti lapset riviin, ja tarjoili sitten heille. Sen jalkeen vietiin jaljella olevat ruoat toisille naapureille, sellaisissa pressu-teltta-hokotyksissa asuville perheille. Kun he nakivat tarjottimemme ja ruoat, niin kolmessa sekunnissa lapset ja aikuiset ilmestyivat lautasten kanssa asumuksistaan. En ottanut kuvia sielta, koska en tahtonut vilautella hienoa kameraani siella...



Mina ja mandariinipoika. Lopuksi kaikille elainten ystaville otos oiselta kadulta: kasa pentuja lampimasti nukkumassa. Valilla ne kaikki rohjotti emon paalla yon ajan, mutta talla kertaa ne oli ihan keskenansa. Aika sopolaisia (ennenkuin niista on kasvanut isoja pelottavia kulkukoiria).


Lopettelen naihin kauniisiin maisemiin, ja parin paivan paasta saatte raportin Etela-Intiasta ayurveeda-klinikalta (jossa jo olemme, saavuimme viime yona, mutta tasta lisaa myohemmin!).