Vrindavan

Taalla ei ole aina parhaita internet-yhteyksia, joten on viivastynyt bloggaamiseni, mutta tassa tuoreimpia kuvia Vrindavanasta. Vrindavan sijaitsee n. 140 km (eli vahintaan kolmen tunnin ajomatkan) paassa Delhista, etelapuolella. Taalla on yli 5000 temppelia, mutta me kaytiin muutamassa oleellisimmassa. Huoneen (tai kuvassa taustalla nakyvan majan) tarjosi Krishna-kumari, amerikkalainen elakelais-lady, joka on asunut Intiassa kohta 10 vuotta.


Aika hyvin ollaan selvitty kummemmilta kommelluksilta - tosin kerran apinat vei silmalasini (aiti ala saa slaakia, ne oli ne "kakkoslasit") kun shoppailtiin basaarilla, ja meinasi itku tulla, kun ne sitten kiljahteli katolla ja pyoritteli niita rilleja ympariinsa. Onneksi paikallinen ohitse kulkeva herrasmies oli tilanteen tasalla, ja kaski ostamaan laheisesta puljusta kekseja, ja han rupesi sitten heittelemaan niita apinoille, jotka jonkun ajan paasta tiputtivat lasit maahan. Ja tama herrasmies halusi vaivan palkaksi 500 rupiaa, mutta tyytyi kuitenkin kolmeen kymmeneen, jonka kaivoin taskusta (alle 50 centtia euroissa). Ja sain lasini takaisin ehjana, tosin toisen sangan paasta yksi apina jarsi pari millia, mutta Philip nokkelana raaputti sita sankaa betoniin, ja hioi siita taas pehmean. Kaikesta selvitaan :0)


Tassa Philip chanttaa Hare Krishna -mantraa Srila Prabhupadan huoneessa Radha-Damodara -temppelissa Vrindavanassa. Taalla Prabhupada asui ja kaansi ja kirjoitti kirjoja, ennen kuin lahti lanteen vuonna 1965.




Kauniita kuvia Krishna-kumarin puutarhasta nimelta Garden of Gratitude.


Yhtena paivana Krishna-kumari kokkasi ison juhla-aterian, ja vieraiden jalkeenkin oli viela (tarkoituksella) paljon jaljella, ja kutsuimme naapurin orpokodista asukkeja syomaan. Kuvassa Charles istutti lapset riviin, ja tarjoili sitten heille. Sen jalkeen vietiin jaljella olevat ruoat toisille naapureille, sellaisissa pressu-teltta-hokotyksissa asuville perheille. Kun he nakivat tarjottimemme ja ruoat, niin kolmessa sekunnissa lapset ja aikuiset ilmestyivat lautasten kanssa asumuksistaan. En ottanut kuvia sielta, koska en tahtonut vilautella hienoa kameraani siella...



Mina ja mandariinipoika. Lopuksi kaikille elainten ystaville otos oiselta kadulta: kasa pentuja lampimasti nukkumassa. Valilla ne kaikki rohjotti emon paalla yon ajan, mutta talla kertaa ne oli ihan keskenansa. Aika sopolaisia (ennenkuin niista on kasvanut isoja pelottavia kulkukoiria).


Lopettelen naihin kauniisiin maisemiin, ja parin paivan paasta saatte raportin Etela-Intiasta ayurveeda-klinikalta (jossa jo olemme, saavuimme viime yona, mutta tasta lisaa myohemmin!).