seka REM:ista..
Muita esiintyjia oli Beastie Boys, Ani DiFranco, The Roots ja satoja muita bandeja, jotka on kuuluisia taalla. Yhtena iltana kavelin musiikkialueella, ja yhtakkia nain suuren kirkkaan valon kaljakyltin vieressa. Katsokaa vaikka!
(Jostain syysta en saa tata alleviivausjuttua pois paalta...)
Tassa Langeradon yleisilme:
Eli porukka oli siella toisin sanoen aika yossa, mullekin tarjottiin viikonlopun aikana mita eksoottisinta valikoimaa erimuotoisia ja -varisia paihdeaineita... Ma olin kovis ja sanoin: "Thanks, but no thanks, man!"
Tassa kieppuu joukko juhlakansaa, jolle levitimme Prabhupadan kirjoja viikonlopun aikana reilusti, ainakin tuhat. No, enimmakseen Philip. Viimeisena iltana istuin viitisen tuntia nurmikolla festivaalin kiireisimmassa kohdassa, josta kulki tuhansia ihmisia ohitse (yhteensa Langeradossa oli 30-50 000 ihmista) ja lauloin mridanga-rummun kanssa sanskriitiksi. Toisinaan jotkut pysahtyivat ja istuivat kanssani viltilleni, ja soittivat ja lauloivat kanssani. Jotkut taas toivat lahjoituksia spontaanisti, ja hevosilla ratsastavat vartijat tulivat joukolla (4 kpl) kuuntelemaan taakseni, ja ihastelivat lauluja, etenkin Hare Krishna -mantraa, ja halusivat ostaa levyni. Sanoin, etta sori vain, mutta mulla ei ole levya, ja he sanoivat, etta tuo kesan seuraavaan suureen festariin, Bonnaroohon, johon ollaan myos menossa. Sanoin, etta joo katotaan!
Viimeisena yona levitimme kirjoja mielenkiintoisella tavalla: pyoritin lelua, jossa valkkyi erivarisia valoja, ja joka pyoritettaessa muodosti psykedeelisia kuvioita, ja hyppasin ihmisten eteen ja pyoritin tata valoa heidan edessaan, ja sanoin: "Hey, check this out! Isn't this cool?! Hey, look at this!" Ja sitten osoitin heille Bhagavad-gitaa, joka oli Philipin kadessa, ja nain he ostivat onnellisina, joskin vahan hakeltyneina, kirjan henkisesta filosofiasta, jota he tuskin tulivat hakemaan rokkifestarilta, mutta saivat kuitenkin! Heh! Ja meilla oli aika hauskaa taytyy sanoa. Eraskin nuori mies oli niin pihalla, etta kun hyppasin hanen eteensa ja pyoritin valoa, han katsoi minua silmat suurina: "Hey, don't freak me out, I'm tripping on acid!!" ja sitten han loikki pois.
Drummer dudes.
Random koju.
Kaiken kaikkiaan tuli tavattua mielenkiintoista sakkia, ja tehtya uusia ystavia myos, joita tulen tapaamaan tulevilla festareilla. Taalla on niita pitkin kesaa syksyyn saakka, suurimmissa on porukkaa 100 000. Can't wait!
Muita esiintyjia oli Beastie Boys, Ani DiFranco, The Roots ja satoja muita bandeja, jotka on kuuluisia taalla. Yhtena iltana kavelin musiikkialueella, ja yhtakkia nain suuren kirkkaan valon kaljakyltin vieressa. Katsokaa vaikka!
(Jostain syysta en saa tata alleviivausjuttua pois paalta...)
Tassa Langeradon yleisilme:
Eli porukka oli siella toisin sanoen aika yossa, mullekin tarjottiin viikonlopun aikana mita eksoottisinta valikoimaa erimuotoisia ja -varisia paihdeaineita... Ma olin kovis ja sanoin: "Thanks, but no thanks, man!"
Tassa kieppuu joukko juhlakansaa, jolle levitimme Prabhupadan kirjoja viikonlopun aikana reilusti, ainakin tuhat. No, enimmakseen Philip. Viimeisena iltana istuin viitisen tuntia nurmikolla festivaalin kiireisimmassa kohdassa, josta kulki tuhansia ihmisia ohitse (yhteensa Langeradossa oli 30-50 000 ihmista) ja lauloin mridanga-rummun kanssa sanskriitiksi. Toisinaan jotkut pysahtyivat ja istuivat kanssani viltilleni, ja soittivat ja lauloivat kanssani. Jotkut taas toivat lahjoituksia spontaanisti, ja hevosilla ratsastavat vartijat tulivat joukolla (4 kpl) kuuntelemaan taakseni, ja ihastelivat lauluja, etenkin Hare Krishna -mantraa, ja halusivat ostaa levyni. Sanoin, etta sori vain, mutta mulla ei ole levya, ja he sanoivat, etta tuo kesan seuraavaan suureen festariin, Bonnaroohon, johon ollaan myos menossa. Sanoin, etta joo katotaan!
Viimeisena yona levitimme kirjoja mielenkiintoisella tavalla: pyoritin lelua, jossa valkkyi erivarisia valoja, ja joka pyoritettaessa muodosti psykedeelisia kuvioita, ja hyppasin ihmisten eteen ja pyoritin tata valoa heidan edessaan, ja sanoin: "Hey, check this out! Isn't this cool?! Hey, look at this!" Ja sitten osoitin heille Bhagavad-gitaa, joka oli Philipin kadessa, ja nain he ostivat onnellisina, joskin vahan hakeltyneina, kirjan henkisesta filosofiasta, jota he tuskin tulivat hakemaan rokkifestarilta, mutta saivat kuitenkin! Heh! Ja meilla oli aika hauskaa taytyy sanoa. Eraskin nuori mies oli niin pihalla, etta kun hyppasin hanen eteensa ja pyoritin valoa, han katsoi minua silmat suurina: "Hey, don't freak me out, I'm tripping on acid!!" ja sitten han loikki pois.
Drummer dudes.
Random koju.Kaiken kaikkiaan tuli tavattua mielenkiintoista sakkia, ja tehtya uusia ystavia myos, joita tulen tapaamaan tulevilla festareilla. Taalla on niita pitkin kesaa syksyyn saakka, suurimmissa on porukkaa 100 000. Can't wait!
No comments:
Post a Comment